Kukkia ja sidontaa

Iloisten ystävieni innoittamana alan kirjaamaan ajatuksiani ja niiden puutetta tähän blogiin. Kirjoitettavaa siis varmasti löytyy. Vai löytyykö? Suurin ongelma, mikä hidasti alkuun pääsyä oli blogin nimi. Saamani ehdotukset olivat hieman ennalta arvattavia, pääosin pissaan ja kakkaan liittyviä. Nämä ehdotukset jyrkästi kumottuani ystäväni Emil ehdotti nykyistä nimeä, joka tulee nykyisestä mielielokuvastamme Kukkia ja Sidontaa. Tähän elokuvaan liittyy suuri seikkailu, jonka koimme kun katsoimme tämän elokuvataiteen klassikon eräänä keväisenä sunnuntaina. Elokuvan kuluessa tuntemuksemme vaihtelivat suuresti. Koimme suuria iloja ja suruja. Pääosin totesimme elokuvan kuluessa sen olevan luokatonta paskaa. Kuinka kävikään. Elokuvan katsottuamme totesimme yhdessätuumin, että ei se itseasiassa niin huono ollutkaan. Seuraavaksi meidän pitää varmasti tutustua johonkin ulkomaiseen klassiseen elokuvaan. Ehdotuksia saa tietenkin esittää.